Microsoft julkaisi jo jonkin aikaa sitten WSD-protokollan jotta verkossa olevien laitteiden liittäminen työasemaan olisi helppoa ja toimivaa. Ajatus on kaunis, mutta onko siitä mihinkään?
Lyhyesti sanottuna, ei. Pidemmin sanottuna, eipä juuri. Se voi olla ihan kätevä satunnaiseen tulostamiseen tai skannaamiseen kotioloissa, kunhan varautuu siihen, että laitteen saa lisätä välillä uudestaan koska se ei vain enää yhdisty.
Jos laite on verkossa, se kannattaa lisätä työasemalle TCP-IP -portilla. Jos laitetta ollaan lisäämässä palvelimelle, sitä ei missään olosuhteissa lisätä WSD-protokollaa käyttäen.
Mikä tekee WSD protokollasta huonon?
WSD:n avulla esimerkiksi tulostimen asennus käy parilla napin painalluksella, miksi se on sitten niin huono? Portti, mitä WSD käyttää on laitteen luoma. Jos laitteen ohjelmiston päivittää, nollittaa asetukset, vaihtaa nimen niin yhteys voi lakata toimimasta ja laite pitää mahdollisesti lisätä uudestaan.
Kun laitteen on lisännyt Windowssin omalla automaattisella toiminnolla, se ei käytä laitteen ajuria, vaikka se olisi jo aiemmin asennettu manuaalisesti. Tällöin laitteen ominaisuuksia ei päästä täysin hyödyntämään.
TCP-IP -portilla lisätty laite toimii niin kauan, kuin laitteen IP-osoite on oikein. Huollon tai ohjelmistopäivityksen jälkeen riittää kun laitteen TCP-IP tiedot on samat kuin ennen huoltoa, niin kaikki toimii kuten ennenkin työaseman päässä. Vaikka laite vaihdettaisiin uuteen, niin siihen saa yhteyden samalla tavalla kuin ennen, kunhan laite konfiguroidaan oikein.
On helpompaa konfiguroida yksi laite kuin 20 työasemaa.
WSD:n hyvä puoli
Jos tulostimen on lisännyt WSD-protokollalla, ja tulostimesta loppuu paperi tai muuten työ jää jumiin, niin työn poistaminen oman työaseman tulostusjonosta poistaa sen myös laitteelta. Jos kaikki toimii kuten pitäisi.